sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kaaos piiloon verhon taakse

Kumman vähän on muuton jälkeen tullut kotia kuvattua ja postailtua.
Johtunee siitä, että melkein jokainen kodin nurkka on remonntia vailla, mutta sen remontin aika ei ole vielä. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä tämä talo ihan kodilta tuntuu ja vallan mainiosti täällä pystyy elämään näinkin. Kaikkea ei vaan voi saada kerralla ja remontti täytyy tehdä huone kerrallaan, sitä mukaa kun on varaa.


Yksi remppaa ehkä kipeimmin huutava tila taitaa olla tuo tekninen tila, josta on kulku takapihalle.  Tästä tulee vielä jonain päivänä tulle kodinhoitohuone.

Siivouskaapin puutteessa on tuonne nurkkaan ollut hyvä jemmata siivoustarvikkeet kuten moppi, imuri, pyykkiteline, pesuaineet, silitysrauta ja silityslauta. Lisäksi siellä on mm. pakastin, mattoja, laskosverho, kukkaruukut, kukkamultaa... 

Imurin letkulle, pyykkitelineelle ja silityslaudalle ajattelin laittaa jonkinlaiset ripustuskoukut seinälle sekä hyllyjä muille siivoustarvikkeille.


Tarra seinässä kertoo ajasta, jolloin tässä talossa asui nelihenkinen perhe, teknisen tilan seinä purettiin ja perheen vanhempien sänky oli sijoitettuna tänne. Seinässä on myös jotain ikilikaa, joka ei irtoa sitten millään, samaoin kuin lattian muovimatossa.

 

Joskus sitä lykästää, löysin nimittäin yhtä suosikkikuosiani, Marimekon mustavalkoista Tantsua valmisverhoina
tarjouksessa puoleen hintaan, ja kun käytin vielä s-tilille kertyneet bonukset niin maltoin nämä ihanuudet ostaa.
 Kattoon kiinnitettiin verhokisko ja tuo toivoton nurkka saatiin piiloon verhojen taa.



Näkyviin jäi tietenkin edelleen tuo repsottava tapetti ja ikilikainen, kahdesta erivätisestä palasta koostuva muovimatto.



Mutta lattian laatoitusta ja seinien maalaamista tai tapetoimista odotellessa sain tähän toivottomaan tilaan parannusta tälläkin jo hieman :)
  

tiistai 26. tammikuuta 2016

Puikolla nyt

  

 Tämä kasa tässä on vauvan hupullinen neuletakki. Toinen hiha on vielä puikolla ja huppu neulotaan vasta saumojen ompelun jälkeen. Niitä ommeltavia saumojahan tässä riittää, eikä ole mun suosikkihommaa se.  Malli näytti niin somalta että ehkä se on sen väärti. Tuo raglansaumojen ompelu vähän jännittää jo valmiiksi. Lehti on Novita syksy 2010.


 Tuossa jo joitain kuukausia sitten neuloin itselleni vihreäraidallisen baktus- huivin.

Koska halusin huivistani pitkän, ei pingotusalustana aiemmin käyttämäni retkipatja riittänyt piituutensa puolesta. Google tiesi kertoa, että Biltemassa myytävä lasten ruutuhyppyalusta passaa pingotukseen hyvin, ja kustantaa puolet vähemmän kuin samankaltaiset koottavat pingotusalustat.

Eipä ole Biltemaa Porissa, mutta Etelä-Pohjanmaan visiitin yhteydessä kävin sellaisen hapasemassa. 
On muuten parempi kuin se retkipatja, tähän tarttuu nuppineulat paljon paremmin.

Huivi siis on nyt vihdoin pingottumassa, kiva saada se vihdoin käyttöön.



 Muitaihania- blogin talvisukista innostuin minäkin, mutta jo ensimmäisen kirjoneuleraidan kohdalla tuli stoppi. Tulee ihan liian tiukkaa, ei nää mahtuisi ikinä jalkaan. Kirjoneuleissa aina tämä sama juttu, vaikka kuinka koitan mielestäni olla kiristämättä lankaa. Ohjeesta julkaistu nyt seitsemäs osa ja kyllä niin lujaa tekis mieli tämmöset saada. Kattotaan, kuinka käy, jos vaikka löytäisin jonkun ohjeen millä saisin langat pysymään tarpeeksi löyhällä.


Ja kiitokset vielä viime postauksen ilostuttavista kommenteista ♥
On kiva huomata, että kyllä täällä käydään, vaikka postaustahti onkin harventuntunut koulun aloittamisen jälkeen.

torstai 14. tammikuuta 2016

Jämälangoista kranssi ja virkattu kissanpeti

Arkeen on palattu ja takaisin kouluun, paljon mielenkiintoisia kursseja on taas alkanut ja kotiin kun pääsee niin onkin jo ihan puhki. Kyllähän tähän pian taas tottuu ja onneksi on viikonloput :)

 Muutama joululahja- väsäys onkin jäänyt vielä esittelemättä.

Punasävyiset, kaiken sorttiset jämälangat tuli kaikki kerralla käytettyä, kun paskartelin niistä lahjaksi kranssin.




Tarpeeksi suurta kranssipohjaa en löytänyt, joten kasasin sen sanomalehdistä ja metallilangasta. Näin jälkikäteen todettakoon, että pohja olisi kannattanut päällystää tässä vaiheessa esimerkiksi punaisella paperilla tai kieputtaa punaista lankaa tai kangasta sen ympärille, jolloin pohjan saaminen peittoon olisi ollut helpompaa.

Tein sanomalehdistä palloja, jotka päällystin erilaisilla punasävyisillä langoilla. Levitin vielä palleroiden päälle kerroksen vedellä laimennettua erikeepperiä, että ne pysyisivät varmasti kasassa.

Liimasin ensin lankapallot kranssiin kuumaliimalla. Pienet huopapallot tein huopuvasta villalangasta ja liimasin sekä ne, että punaisia puuhelmiä lankapallojen väleihin.






Siskolleni, tai oikeastaan hänen kissalleen, virkkasin joululahjaksi  pedin. Sisko tapaa sanoa, että ei värillä väliä, kunhan on pinkkiä, joten väri oli helppo valita.

Ajatus virkatusta pedistä syntyi luultavasti ihanaa Nuppu Home-  blogia seurattuani.



Kori on virkattu trikookuteesta ja sen sisälle tein pyöreän tyynyn sekä tyynyyn vetoketjulla suljettavan päällisen. Ajattelin, että on sitten helppo nakata päällinen tarvittaessa pesuun.

Kissa hoksasi pedin käyttötarkoituksen heti ja vaikutti ylen tyytyväiseltä lahjaansa, samoin kuin omistajansakin :)



lauantai 2. tammikuuta 2016

Joulun ainoat lahjasukat

Viime joulu oli yksi elämäni parhaista. Oli niin ihanaa viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa :) 
 
Uutta vuotta juhlistimme laivalla porukalla, ja sen reissun päälle tuntui kyllä mukavalta päästä välillä jo kotiinkin.

 Viime joulun alla neuloin itselleni polvisukat Novitan Nalle luontopolku- langasta. Mallin sovelsin omaan kinttuuni sopivaksi Novita kevät 2010- lehden mallista 13. Nähtyään sukkani äitini toivoi itselleen samanlaisia.

Juuri kyseistä väriä en enää mistään löytänyt, sillä sen valmistus oli jo lopetettu. Onneksi erään marketin alelaarista löysin juuri tarvitsemani kaksi kerää luontopolkua sinivävyisenä.


Sukanvarret neuloin vikkelästi jo noin vuosi sitten. Neulon yleensä aina ensin molempien sukkien varret ja sitten vasta terät, silloin sen toisen sukan aloittaminen ei tunnu niin tylsältä.
Homma tyssäsi kuitenkin kantapäihin. 

Silmukoiden poimiminen siististi kantalapun reunasta ei ole jotenkin koskaan sujunut, ja kantapäistä tuli niin rumat ettei vaan oikein napannut. Sukat jäivätkin käsityökoriin odottamaan inspistä ja unohtuivatkin sinne melkein koko vuodeksi.

Ennen joulua tapasin serkkuni ja sain häneltä vinkin silmukoiden poimimisesta. Kaivoin  keskeneräisenä odotelleet sukat esiin ja kas- valmista tuli. Tulipa edes yhdet joululahjasukat neulottua tällekkin joulua.
 


Pyöreitä, bambuisia tiskirättejä sen sijaan virkkailin lahjoiksi useita,  samalla mallilla kuin syksyllä. Tälläinen pieni käsityö kun on helppo pitää repussa mukana ja virkkailla koulussa aina tunnin alkua odotellessa.